Olen nyt saanut kuunnella Work Bitchia jo lähes vuorokauden ja ajattelin kirjoitella ylös omia vaikutelmiani siitä. Altistusta on totisesti tullut, sillä eilinen neljän tunnin bussimatka kului mukavasti sen parissa.

Tykästyin siihen jo ensimmäisellä kuuntelukerralla, vaikka olin alunperin epäileväinen sen nimen takia. will.i.am oli lupaillut Britneyn omiin kokemuksiin pohjaavia kappaleita, ja Work Bitch ei nimen perusteella sellaiselta vaikuttanut. Ehkä se ei suorasti mikään omaelämäkerrallinen biisi olekaan, mutta se on silti Britneyn sanoittama ja kuitenkin tavallaan perustuu hänen elämäänsä: onhan hän ollut musiikkialalla jo kymmenenvuotiaasta asti, eikä totisesti ole saanut mitään ilmaiseksi.

Joidenkin mielestä se on liian tavallinen klubihitti, mutta tästäkin olen eri mieltä. Minun mielestäni se eroaa suuresti tämän päivän renkutuksista ja on luomassa uusia trendejä, kuten Britneyn kohdalla yleensä aina on. Se jää heti soimaan päähän ja biitti on suorastaan vastustamaton.

Eniten pidän ehkä sen sanoista. Siinä ei ole niin paljon kertosäkeiden tai muiden toistoa, vaan eri osioita on paljon. Ehdottomat lempikohtani ovat: here comes the smasher / here comes the master sekä go call the police / go call the governor. Myöskin lievä brittiaksentti toimii kappaleessa upeasti.

Moderniudestaan huolimatta se muistuttaa minua Blackoutista ja myöskin In The Zonen kokeilevasta ilmapiiristä. Ne sattuvat olemaan lempialbumeideni joukossa, joten odotan innolla tulevaa. Minusta kappale on sata kertaa parempi johtosinkku kuin Hold It Against Me ja se ansaitsee täyden kympin. Ehkä jopa kymppiplussan.

Categories: Uncategorized

Leave a Reply